Seurakunta

Helluntaiherätyksen historia

Helluntaiherätys on suurin kristinuskon protestanttisista suunnista maailmassa. Metodistipohjainen helluntaiherätys sai alkunsa 1900-luvun alkuvuosina Yhdysvalloissa Kansasissa ja Los Angelesissa. Perinteiseen helluntailaisuuteen arvioidaan kuuluvan 115 miljoonaa jäsentä koko maailmassa Jos lukuun lasketaan myös helluntailaisuuteen pohjautuvat karismaattiset ja uuskarismaattiset liikkeet, on helluntailaisten kokonaismäärä noin 345 miljoonaa. Karismaattinen liike vaikuttaa vanhoissa kirkkokunnissa, kuten katolisessa ja luterilaisessa kirkkokunnassa. Uuskarismaatikot ovat jääneet pääasiassa itsenäisiksi liikkeiksi eivätkä ole liittyneet mihinkään olemassa olevaan kirkkokuntaan. Kaikkia protestantteja on yhteensä n. 376 miljoonaa jäsentä.

Helluntailiike 100 vuotta

Juhani Kuosmanen:

Raamatun Apostolien teoissa kerrotaan, miten helluntaikokemus toistui helluntain jälkeen. Kuten opetuslapset helluntaipäivänä, uskovat täyttyivät Pyhällä Hengellä puhuen kielillä muun muassa Korneliuksen kodissa ja Efesossa. Raamatun lupaukseen perustuen samaan jatkuvuuteen uskovat nykyisetkin helluntailaiset. Tämän uskonsa ja kokemuksensa tähden he ovat saaneet ulkopuolisilta nimenkin liikkeelleen.

Helluntai-ilmiöt jatkuivat pienryhmissä koko keskiajan ja myöhemmin sekä katolisten että protestanttisten herätyskristillisten piirissä, mutta lisääntyivät 1800-luvun lopulla eritoten pyhitysliikkeen koskettamissa kirkoissa. Jotkut kirkkojen johtajat ja evankelistat täyttyivät Pyhällä Hengellä Raamatussa kerrotuin merkein.

Nykyinen historiallinen helluntailiike puhkesi 1901 Kansas Topekanin Bethel-raamattukoulussa, kun oppilaat tutkivat, mikä on Pyhän Hengen kasteen merkki. He etsivät Pyhän Hengen voimaa erityisesti lähetystehtävän suorittamista ja Jeesuksen tuloon valmistautumista varten. Liike pysyi kuitenkin paikallisena rajoittuen Yhdysvaltain etelävaltioihin, ja sen piiriin kuului vain noin 1000 henkeä.

Kansainväliseksi liikkeeksi helluntailaisuus suorastaan räjähti huhtikuussa 1906 Los Angelesissa. Siksi helluntailiikkeen alku lasketaan tuosta hetkestä. Azusa-Street 312:ssa, entisessä metodistikirkossa, ihmiset alkoivat täyttyä Pyhällä Hengellä, puhua kielillä ja profetoida. Myös sairaita parani. Niin profaani- kuin hengellinenkin lehdistö tiedotti tapahtumista. Monet lähetyssaarnaajat ja pastorit eri kirkoista poikkesivat katsomaan, kokivat Pyhän Hengen kasteen ja kertoivat uudesta opetuksesta ja sen mukaisesta kokemuksestaan eri puolilla maailmaa.

Helluntailiike levisi pian maailmanlaajuiseksi, johon nyt kuuluu noin 155 miljoonaa jäsentä. Kun helluntailaisuus karismaattisena liikkeenä levisi 1960-luvulta lähtien historiallisten vanhojen kirkkojen piiriin, näiden kirkkojen karismaattiseen kristillisyyteen lasketaan kuuluvan yhteensä noin 410 miljoonaa henkeä.

Pohjoismaihin, Iso Britanniaan ja Saksaan helluntailiikkeen toi englantilais-norjalainen metodistipastori T. B. Barratt. Hän täyttyi Pyhällä Hengellä Yhdysvalloissa syksyllä 1906 ja vieraili kohta ympäri Eurooppaa.

Suomessa oli helluntai-ilmiöitä esiintynyt todistettavasti vuodesta 1796 lähtien muun muassa herännäisyyden ja myöhemmin lestadiolaisuuden piirissä. Suomen helluntaiherätys, kuten liikettä Suomessa kutsutaan, ei varsinaisesti juonna juuriaan näistä liikkeistä, vaikka niillä onkin ollut vaikutusta suomalaiseen helluntailaisuuteen.

Helluntaiherätys levisi ensiksi suomenruotsalaisten keskuuteen. Baptisti Josef Alarik Lindqvist oli täyttynyt Pyhällä Hengellä Tukholmassa jo vuonna 1906 ja vieraili samana vuonna Ahvenanmaalla ja Helsingissä, mutta muutti 1907 asumaan Sipoon Nikkilään. Vuonna 1907 hän vieraili Pohjanmaalla juhannusjuhlilla, jolloin baptistisaarnaaja Alfred A. Herrmans koki Pyhän Hengen kasteen.

Suomenkielisen väestön keskuuteen helluntaiherätyksen toi T. B. Barratt syksyllä 1911. Liikkeeseen liittyi aluksi väkeä eniten lestadiolaisten, Lähetysseuran, metodistien ja baptistien keskuudesta. Pian alkoivat omat herätykset, jolloin syntyivät myös ensimmäiset omat seurakunnat 1910-luvulla. Varsinaista kasvuaikaa olivat 1920- ja 1930-luvut sekä toisen maailmansodan jälkeinen aika. Myöhemmin Niilo Yli-Vainion massakokousten sysääminä 1970- ja 80-lukujen taitteessa monet helluntaiseurakunnat kasvoivat voimakkaasti. Huipussaan jäsenmäärä oli 1995, jolloin suomen- ja ruotsinkielisten kastettujen seurakuntalaisten luku oli vähän yli 50.000 henkeä, nyt noin 48.000 varsinaisissa hellutaiseurakunnissa.

Helluntailaiset eivät pidä itseään ainoina oikeina kristittyinä, mutta haluavat yhdessä muiden kanssa Pyhän Hengen avulla korottaa Kristusta, ainoaa pelastajaa. 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: