Mikä on seurakunta?

Monista puutteistaan huolimatta seurakunta on Jumalan seurakunta. Kuten mies antaa nimensä vaimolleen, on Jumala ja Kristus antanut nimensä seurakunnalle. Niinpä Uuden testamentin lehdille on kirjoitettu: “Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät” (1. Kor. 1:2). “…paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän on omalla verellään itsellensä ansainnut” (Ap.t. 20:28).

Meidän ei tulisi leikkimielelläkään nimittää seurakuntaa ihmisten nimillä. Meillä voi olla tehtävänä synnyttää seurakuntia evankeliumin sanalla, paimentaa ja opettaa niitä, mutta aina on muistettava, että lauma on Jumalan.

Seurakunnalla on luja ja kestävä perustus

Seurakunnan perustukseksi eivät kelpaa meidän työmme ja saavutuksemme, eivät sakramentit eivätkä Pyhän Hengen lahjat. Niillä kaikilla on merkityksensä omalla paikallaan. Mutta on vain yksi perustus, seurakunnan kulmakivi. “Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä on pantu, ja se on Jeesus Kristus” (1. Kor. 3:11). Tämä perustus on koeteltu, kestävä ja kallisarvoinen. Sen hinnaksi eivät riittäneet hopeat ja kullat. Hintana on Jeesuksen Kristuksen viaton veri. Tämä perustus on niin kestävä, että Jeesuksen sanojen mukaan eivät tuonelan portitkaan sitä voita.

Seurakunta on vuosituhansien aikana saanut käydä läpi monet myrskyt, koetukset ja vainot. Sen asema on joskus ollut kuin ruispellon raesateen jälkeen. Kun ankarat vainot ovat lyöneet sen hajalle ja maahan, on näyttänyt siltä, ettei se koskaan enää kykene nousemaan ylös. Mutta seurakunta on noussut. Seurakunta elää voimallisena ja vahvana. Salaisuus on siinä, että sillä on luja perustus. Riemullinen on apostolin kirjoittama voittolaulu (Room. 8 : 35-39).